PERTTI PIISPANEN
ELÄKKEELLE. Pohjanmaan Kokoomus ry:n toiminnanjohtaja Jaakko Sairo jää eläkkeelle ensi kesänä. Vaalipiiri on maan porvarillisin, joten kovin nurja mieli ei työrupeamasta jää. Mutta niitäkin asioita on, jotka Suomessa nyt olisivat toisin, jos hän olisi ollut yksinvaltias.
– Toivoisin meidän ihmisten vastuuntunnon vahvistumista. Piittaamattomuutta on aivan liikaa. Olemme täällä toisiamme varten, ennen 22 vuoden toiminnanjohtajauraansa Kurikan kunnan sosiaalisihteerinä toiminut Sairo sanoo.
Hänen mukaansa 1990-luvun pelastustalkoiden aikana ja jälkeen laman kärsijöiksi jäivät mielenterveyspotilaat, päihdeongelmaiset, lastensuojelun piirissä olevat. Eikä tilanne ole korjaantunut.
– Ongelmat ovat yhä vaikeampia. Moniongelmaisuus, perheissä varsinkin, on lisääntynyt. Sen ketjun katkaiseminen on vaikeaa ja kallista, mutta kannattaa, koska toivottomia tapauksia ei ole.
Toivottomia tapauksia ei ole – sanat kuvastavat Sairon asennetta elämään ja ihmisiin.
– Olen yrittänyt olla keskusteleva, koska uskon, että maailmassa ei ole asioita, jotka tulisivat huonommiksi puhumalla. Tätä työtä kokoomuskentässä riittää seuraajallekin, Sairo heittää pienen piikin.
Puolueen vankkoja asemia Pohjanmaalla hän ei silti laske omaksi ansiokseen.
– En halua enkä voi ottaa pohjalaista kehitystä kenenkään yksittäisen ihmisen ansioksi. Me vain olemme jonkin verran aikaansaavaa väkeä, tällaisia vaatimattomia...
”Nämä ei usko
yhtään mitään”
Sairo aloitti silloisen Vaasan läänin Kokoomus ry:n toiminnanjohtajana 1.2.1988, mutta siirtyy eläkkeelle Pohjanmaan (”nimi muutettiin, kun lääni meni alta”) tj:n toimesta 1.7.2010. Vakituisissa työsuhteissa hän laskee ”saaneensa olla yhteensä 43 vuotta”.
Ja töitä hän toki muistuttaa tehneensä sitäkin ennen.
– Pientilan töissä, naapurin huonekaluauton kuskina, seurakunnan kesäkodin isäntänä ja harjoittelijana koulujen ja opiskelujen ohella kaiket väliajat.
Aina tekemisissä ihmisten kanssa.
Silloin 22 vuotta sitten työkaverit Kurikan kaupungintalon lounasruokalassa olivat hämmästelleet, ”miten tällaisesta työstä sellaiseen”. Mutta ei siirto silti pieleen mennyt.
– Valitsijani kait arvioivat tarvitsevansa ”sosiaalityöntekijää”. Kokemus onkin vahvistanut, ettei siitä ainakaan haittaa ole ollut. Sosiaalitoimen asiakkaat olivat sittenkin paremmin hallittavia kuin joskus hyvinkin itsetietoiset poliittiset järjestötoimijat. Työtä jää tältä osin seuraajallekin, takaan...
Meniköhän taas terveisiä johonkin suuntaan?
Ihan tarkalleen Sairo taisi sitä paitsi sanoa, että ”asunnottomat uskovat sentään puhetta, mutta nämä ei usko yhtään mitään”.
Intuitioita ja
onnentunnetta
Tätä Jaakko Sairo ei sano, mutta menestyvässä toiminnanjohtajassa on väkisinkin ihmistuntijan silmää ja ennustajan vikaa.
Takavuosina hän sai nyt jo edesmenneeltä Kokoomuksen Naisten Liiton pääsihteeriltä Eija Hiitiöltä vinkin pohjalaisesta terveystieteiden tohtorista.
– Tapaamisemme oli vaikuttava ja johti 1999 eduskuntavaaliehdokkuuteen ja huippupoliitikon kehitysputkeen, toiminnanjohtaja muistelee vahvaa intuitiotaan: Paula Risikko oli ensi näkemältä ministeriainesta.
– Seurasi siitä työyhteisöömme muutakin mukavaa ja siunausta piirijärjestöllemme. Vaari saa olla tästä erityisen iloinen, Sairo myhäilee.
Sairon seuraajaksi kun on valittu Paula Risikon aviomies Heikki Risikko. Työhön – tai oikeastaan elämän muotoon – joka ottaa, mutta etenkin antaa.
– Suhde pohjalaiseen kokoomuskenttään on ollut mutkaton, toki välillä haastavakin. Ihmiset osaavat kehitellä ja ylläpitää eripuraa aivan käsittämättömistä asioista niin, että ihmissuhteetkin kärsivät. Silti kunnon kokoomustilaisuudesta lähtiessä on usein voinut kokea sen aidon ja onnellisen pohjalaisen tunteen, että ”mikä piru on, kun ei yhtää aharista”.

Jaakko Sairo

Syntynyt Ilmajoella 20.6.1946.
Asuu paluumuuttajana Ilmajoen Nopankylässä syntymäkodissaan.
Perhe: vaimo Mirja, neljä aikuista lasta, viisi lastenlasta, kotovahtina hirvikoira Nöpö.
Harrastuksia: metsästys, metsänhoito (tulevaisuudessa), erilaiset talkoot eli kökät varsinkin lasten huusholleissa.
Motto: Yritä nähdä asiat parhain päin! Aikaa löytyy siihen, minkä näkee tärkeäksi!
Omin sanoin: ”Intohimo ennen nykyistä työtä kuorossa laulaminen, joka kävi mahdottomaksi epäsäännöllisen työajan vuoksi. Nykyisin ainoastaan kriittinen kuuntelija. Hyväntekeväisyyspoikakerhon (Lions Club) aktiivijäsen 27 vuotta maailman parhaan ja toimivan (sitouttava tehtävien kierto) järjestömallin vuoksi.” (PP)