SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma sanoo Nykypäivälle, että oppositiossa oleva SDP tuo esille omat käsityksensä eikä mitään valmiita kompromisseja.

JUHA-PEKKA TIKKA
OPPOSITIO. Eero Heinäluoma valittiin helmikuun alussa SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Puolue käynnisti hyökkäysvaihteen, jossa vanhat sovut eivät enää merkinneet. Heinäluomasta tuli politiikan kevään nimi.
Miltä kokoomuksen Jyväskylän puoluekokous näytti SDP:n ryhmäjohtajasta?
– Olen tietysti julkisten tietojen varassa. Sehän näytti ihan kokoomuksen luoman brändin mukaiselta. Komeaa kuvaa ja hyvän olon puheita.
– Kokoomuksen vihreyttä en pidä uskottavana. Minusta se oli virheliike. Se paljastaa lukijalle ja katsojalle, että se on toisintoa työväen presidentti -teemasta, jossa käydään kalassa muiden apajilla.
Onko Mari Kiviniemen keskusta houkuttelevampi?
– Keskusta meni minusta omassa kokouksessaan oikealle. Markkinaliberaalisiipi otti oikeastaan kaikki keskeiset paikat. Minusta se vahvistaa porvariyhteistyötä, varmaan nykypohjaa, ja luo odotusarvoa (sille että) nykypohja jatkaa vaalien jälkeen.
Kokoomuslaisten silmissä teistä on tullut mörkö. Heidän mielestään haastatte riitaa ja ”kansallista sopua ei enää tavoitella isoissakaan asioissa”.
– Kokoomus on ostanut Amerikasta tällaisen negatiivisen kampanjoinnin oppaan ja toteuttaa sitä. Se on päälle liimattu myös kokoomuksen suhtautumisessa henkilöihin.
– Ei kannata kuitenkaan jäädä oman propagandansa vangiksi. Minulla on yli 30 vuoden poliittinen historia, ja kyllä olen ihan sama henkilö kuin tähänkin saakka, paitsi puolueen puheenjohtajana ja valtiovarainm inisterinä niin puoluesihteerinä ja aikaisemmin ay-liikkeen toimijana, ja sitten tänään ryhmäpuheenjohtajana. Että eihän se ihminen siitä miksikään muutu näillä kokemusvuosilla.
– Mitä tulee SDP:n linjaan, niin mikään oppositio ei ole tarjonnut niin paljon yhteistyötä kuin nykyinen oppositio. Puheenjohtaja Urpilaisella on neljä erilaista aloitetta, joissa on tarjottu yhteistoimintaa hallitukselle, viimeksi tässä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen vuoropuhelussa.
- Oikeastaan kaikki ne aloitteet on Kiviniemen sunnuntain puheeseen saakka torjuttu. Minusta tämä rekordi puhuu puolestaan.
Jyri Häkämiehen muotoilun mukaan ”ihmiset odottavat vastuullisuutta ja yhteistyöhalua ja kykyä, ja demarit eivät ole sitä osoittaneet”.
– No niin kuin sanoin, niin hallituksen kanssa on haluttu keskustella isoista asioista. Se on SDP:n historian suuri linja. Ei se ole tietenkään miksikään muuttunut. SDP on aina ollut puolue, joka on koonnut yhteistyötä ympärilleen, myös vaikeina aikoina. Ei peruslinja tietenkään ole voinut muuttua viimeisten kuukausien aikana eikä sitä ennenkään.
– Kyllä tässä tapauksessa kauneus on katsojan silmässä.
– Ja sitten täytyy vain nähdä, että SDP ja kokoomus ovat eri puolilla hallitus-oppositio -rintamaa. Joistain asioista vain ollaan eri mieltä.
– Kun SDP on oppositiossa se tuo omat käsityksensä esille eikä mitään valmiita kompromisseja. Sekin on minusta demokratiassa tärkeätä, että hallitukselle on vaihtoehto ja ihmisillä sitä kautta mahdollisuus tehdä äänestäjinä valinta.
Löytyykö teille enää ystäviä siinä vaiheessa, kun hallitusta pitää muodostaa?
– Jos Suomen politiikkaa katsoo, erimielisyyksien määrää, niin tämähän on edelleenkin aika paljon pienempää kuin mitä se on kaikissa muissa eurooppalaisissa maissa, vaikkapa muut pohjoismaat mukaan lukien.
Mutta oletteko te itse kaikissa niissä erimielisyyksissä mukana?
– Niin kuin sanoin, niin kokoomus on ostanut tällaisen amerikkalaisen kampanjoinnin paketin, jossa voimakkaasti liitetään negatiivisia mielikuvia...
 onko teillä itsellänne mitään osuutta niihin?
– Ei. Ei minun mielestäni. Minähän kerron SDP:n käsityksen, mutta olisi aika kummallista, jos en sitä tekisi.
– Kokoomus puhuu räksyttämisestä... Onko mikään ministeri räksyttänyt niin paljon oppositiolle kuin Jyrki Katainen? En tunne aikaisemmasta historiasta.
On sanottu, että palautitte pelin politiikkaan.
– Mitään näyttöä siitä ei kuitenkaan ole.
Mitä mieltä olette tämän päivän kokoomuksesta?
– Kokoomus on huippuunsa trimmattu poliittinen markkinointikoneisto.
Kun nousitte tehtäväänne helmikuussa ja SDP aloitti rytminvaihdoksen, mikä oli kantava ajatus?
– SDP:n osalta kyse on vain siitä, että meidän vaihtoehtomme tuodaan vähän näkyvämmin esille. Ja sehän on eduskuntakeskustelussa tapahtunut.
– Sitten tähän kevääseen pakkautui jonkin verran isompia asioita, joissa kannat eivät ole olleet niin itsestään selviä, vaikkapa tämä Kreikka-päätös. Siinä meidän kantamme ei ollut kovin paljon radikaalimpi kuin saksalaisilla kristillisdemokraateilla tai Ranskan oikeistolla. Sama keskustelu moraalikato-ongelmasta on käynnissä muuallakin, koska loputtomiin veronmaksajat eivät voi pelastaa vaikeuksiin ajautuneita luotottajia.
Maahanmuuttoasiassa teitä sanottiin populistiksi.
– Maahanmuutosta pitää pystyä keskustelemaan asiallisesti, myös siinä olevista pulmista. Minä sanoin yksinkertaisen tosiasian: työperäisen maahanmuuton tarve vähenee korkean työttömyyden oloissa. Ei sen pitäisi olla kauhean järisyttävä asia.
Entä populistin leima?
– Minua se ei vaivaa. Kaikista syytöksistä, joita politiikassa voi esittää, se on kevyimpiä mahdollisia. Kyllähän pitää pyrkiä puhumaan kansanomaisesti. Ei se ole kauhean ongelmallinen syytös.
– Sitten toisaalta jokainen tietää SDP:n suuren linjan. Puolue, jolla on sadan vuoden historia ja perinne, eihän se nyt muutu kuukaudessa tai kahdessa. Tätä propagandaa en pidä kovin uskottavana. Kyllä SDP:n peruslinja on sama, mitä se on ollut vuosikymmenet.
SDP:ssä mm. Jaakonsaari, Ahtisaari ja Sundqvist ovat antaneet arvostelevia lausuntoja Kreikka-päätöksestänne.
– Ymmärrän niitä, jos niitä katsotaan yksin siitä näkökulmasta, miten Kreikan pelastamisessa pitää toimia. Mutta jos katsotaan laveammalti, mikä on linja suhteessa rahoitusmarkkinoiden pelisääntöihin, niin ne lausunnot jäävät vajaaksi. Paitsi että on Eurooppa-linja, täytyy olla myös linja suhteessa rahoitusmarkkinoihin. Ei voi jatkaa niin kuin nyt on tehty, että veronmaksajat ottavat piikkiinsä yksityisiä riskejä kerta toisensa jälkeen.
– Täytyy tehdä molemmat. Täytyy miettiä, miten kohdellaan yhtä euroalueen valtiota. Toisaalta täytyy miettiä uudelleen ja uudelleen, miten toimit niin, että et joudu pysyviin ongelmiin sen takia että luot käytäntöjä, jossa käydään riskejä ottaneet pelastamassa kerta toisensa jälkeen. Täytyy tehdä sekä että. Ei tule mitään, että Tuppurainen on pysyvästi Tappuraisen takuumiehenä.
Miksi SDP:n kannatus ei nouse?
– Siinä on monta tekijää taustalla kuten aina. Yksi on, että SDP:n talouspolitiikan vaihtoehto ei ole vielä mennyt äänestäjille perille. Toinen iso tekijä on, että SDP kärsii myös vuodosta perussuomalaisiin, joka verottaa myös keskustaa ja jossain määrin kokoomustakin.
– Me aiomme huolehtia, että meidän oma linjamme näkyy. Kun tullaan vaalitaisteluun ja ihmiset joutuvat miettimään mitä perussuomalaisten äänestäminen käytännössä muuttaa, heidän kannatuksensa tulee jonkin verran alas.
Mihin pyritte?
– Elän päivän kerrallaan. Teen niitä tehtäviä, joita kulloinkin uskotaan. Olen huomannut, että politiikka on yllätyksiä täynnä, niin en harrasta mitään pitkän tähtäimen suunnittelua.
Kenestä pitäisi tulla SDP:n presidenttiehdokas?
– Siihen kysymykseen minulla ei ole mitään uutta puheenvuoroa.
Oletteko itse käytettävissä?
– Ei oikeastaan siihenkään. Ehkä sen voi sanoa, että sillä SDP:n presidenttiehdokasta ei löydy, että keskeiset demarit kieltäytyvät ehdokkuudesta.