ALBERTO CLARAMUNT
TYÖMARKKINAKRIISI.  AKT:n puheenjohtajan Timo Rädyn (sd.) rajut vaatimukset ahtaajien irtisanomisrahasta sulkivat satamat torstaina. Jokainen lakkopäivä maksaa Elinkeinoelämän Keskusliiton laskujen mukaan sata miljoonaa euroa vientitulojen menetyksinä.
Räty syyttää työnantajia irtisanomisrahan periaatteellisesta vastustamisesta. Työnantaja on puolestaan muistuttanut, ettei irtisanomisraha kuulu suomalaiseen järjestelmään, jossa toimeentulo taataan ansiosidonnaisella työttömyysturvalla.
Neuvottelujen alkuvaiheessa AKT:n väitettiin vaatineen ahtaajille 12 kuukauden palkkaa vastaavaa irtisanomisrahaa.
– Niin kauan taistellaan, kun muutosturvasta (irtisanomisrahasta) on sovittu, Räty uhosi lakon varmistuttua varhain torstaina aamulla. 
Ennen satamalakkoa Räty pysäytti maantieliikenteen, tosin vain vuorokaudeksi.
Valtakunnansovittelija Esa Lonkan sovintoesityksiä hän moitti loppuun saakka työnantajia suosiviksi. Näin siitäkin huolimatta, että sovittelijan työtä ei ole tapana arvioida ainakaan julkisesti.
Tavoitteena
ilmaherruus
Lakkoherkulle ei näy loppua, sillä Rädyn valta on kasvamaan päin.
SAK:laisissa liitoissa valmistellaan parhaillaan liittofuusiota, joka leventäisi Rädyn johtaman
AKT:n hartioita. Rädystä tulisi fuusion toteutuessa täydellinen lakkokenraali. Maa- ja meritien lisäksi imperiumiin liittyisi lentoliikenne.
Suunnitelmissa on perustaa logistiikka-alojen liitto, jonka piiriin kuuluisi peräti 100 000 palkansaajaa. Mukana ovat AKT:n lisäksi Merimies-Unioni, Ilmailualan unioni, Lentoemäntä- ja stuerttiyhdistys, Posti- ja logistiikka-alan unioni sekä Veturimiesten liitto.
Liittofuusiosta on määrä valmistella hahmotelma ensi vuoden alkuun mennessä. Uuden liiton pitäisi olla pystyssä viimeistään neljän vuoden kuluttua vuoden 2014 alussa.
AKT on yrittänyt aiemminkin laajentaa reviiriään. Neljä vuotta sitten se viritteli lentoemäntien
SLSY:n kanssa yhdistymistä. Tuolloin pitkälle edennyt suunnitelma kaatui lopulta SLSY:n kielteiseen kantaan.
Lentoemännät perääntyivät hankkeesta, kun kävi ilmi, että heidän pitäisi tukea lakoilla maantieliikenteen työtaistelua. Nyt on siis meneillään toinen yritys.
Uusi Rinteen malli –
ei välitetä laista
Työmarkkinoiden radikalisoituminen ei koske pelkästään duunareita. Toimihenkilöpuolella Antti Rinteen johtama Toimihenkilöunioni nimittäin nielaisee pankkien ja vakuutusyhtiöiden työntekijöiden etuja ajavan ammattiliito Suoran.
Liitot allekirjoittivat aiesopimuksen uudesta liitosta pari viikkoa sitten. Sen on määrä aloittaa toimintansa vuoden päästä. Jäseniä on 155 000.
Suoran puolelta yhdistymistä perusteltiin vielä maltilliseen sävyyn: kun työnantajissa haetaan suurempia kokonaisuuksia, niin sama kannattaa tehdä myös palkansaajapuolella.
TU:n Rinne sen sijaan haastoi heti työnantajan. Hänen mukaansa voimien kokoaminen on vastaisku työnantajan pyrkimyksille murentaa työmarkkinajärjestelmä.
Rinne nousi TU:n johtoon vuonna 2005 toimihenkilöliitto Erton puheenjohtajan paikalta äänestyksen jälkeen. Uuden puheenjohtajan kerrotaan tokaisseen työnantajille valintansa jälkeen, että nyt alkaa rähinä. Rinne on pitänyt lupauksensa.
Eräänlainen huipentuma Rinteen kovalle linjalle nähtiin kiistassa
DNA:n työehdoista. Rinne totesi useiden laittomasta lakosta saatujen sakkojen jälkeen, että lakkoja jatketaan ”niin kauan kuin rahaa riittää”.  Loppujen lopuksi laittomia lakkoja kertyi kymmenkunta.
– Toimihenkilöunioni on puheenjohtajansa Antti Rinteen johdolla ajamassa itseään nurkkaan. Vastuulliseen työmarkkinatoimintaan kuuluu lakien ja sopimusten noudattaminen sekä laillisuuden kunnioittaminen. Useista tuomioista huolimatta liitto on jatkanut työehtosopimuslain vastaista toimintaansa,
EK:n johtaja Eeva-Liisa Inkeroinen ihmetteli.
EK toimii
palomiehenä
Lakkokenraalien valta on kasvanut sitä mukaa, kun keskusjärjestöjen valta on hiipunut. Vuonna 2005 tehtiin viimeinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu tupo.
Tuposta luovuttiin työnantajien vaatimuksesta. Elinkeinoelämän keskusliitossa otettiin käyttöön uusi oppi, jonka mukaan valtaa pitää siirtää keskusjärjestöiltä liitoille ja työpaikoille.
Tupojen jälkeen jälki työmarkkinoilla on ollut etenkin työnantajan näkökulmasta katsottuna kehnoa. Vuonna 2007 tehtiin kilpailijamaihin nähden kalliita palkkaratkaisuja, ja nyt tahtipuikkoa heiluttaa liittojohtajista kaikkein kovaotteisimmat.
Näistä kokemuksista huolimatta EK pysyy uudella linjallaan.
Ja jäähän sille sitä paitsi roolikin – tulipalojen sammuttaminen maalla, merellä ja ilmassa.