Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Kimmo Sasi (kok.) harkitsisi urheilun kansainvälisten suurtapahtumien televisiolähetysten ainakin osittaista siirtämistä kaupallisille kanaville.

JUHA PÄRSSINEN
JÄTTISÄÄSTÖT. Tänä vuonna Yle välittää satoja tunteja ohjelmavirtaa esimerkiksi olympiakisoista, eri lajien MM-kisoista ja jalkapallon Mestarien liigasta.
Se on kallista. Kansainvälisten urheilun suurtapahtumien televisio-oikeuksien hinnat ovat 2000-luvulla karanneet pilviin.
Tarkat summat ovat tiukkaan varjeltuja liikesalaisuuksia, mutta YLE Urheilun päällikkö Kari Mänty tuli viime lokakuussa Ylen Ykkösaamussa paljastaneeksi, että kuluvana vuonna yhtiö maksaa 20 miljoonaa euroa urheilun lähetysoikeuksista.
Ja kyseessä ovat siis pelkät oikeudet lähettää kuvaa ja ääntä. Päälle pitää laskea roppakaupalla tekniikan ja henkilöstön kuluja – esimerkiksi parhaillaan Yleisradiolla on Vancouverissa kymmenien henkien joukko noin kuukauden reissulla.
Kulttuuri
vs. urheilu
Samaan aikaan Yleä painavat rahahuolet. Yhtiössä pohditaan vakavissaan yhden TV-kanavan lopettamista. Liipaisimella ovat joko FST 5 tai Yle Teema.
Säästötarpeet liittyvät kiistelyyn Yleisradion rahoitukseksi kaavaillun mediamaksun tasosta. Jos Yle-vero päätetään alle 200 euron tasolle, toimintaa on leikattava. Takana on poliittinen kiista, josta enemmän viereisessä jutussa.
Sasin mielestä oikea taso mediamaksulle olisi 40 euroa nykyistä tv-maksua alhaisempi hinta, eli 190–195 euroa vuodessa. Sekin tarkoittaisi supistuksia, mutta Sasi tietää jo mistä.
– Yle on kotimaisen kulttuurin merkittävin tuottaja ja sieltä supistaminen on vaikeaa. Olisin valmis miettimään kalliiden urheiluohjelmien kohtaloa – voitaisiinko niitä siirtää Yleltä kaupallisille kanaville, Sasi pohtii tietäen potkaisevansa nyt ampiaispesää.
– Kyse on miljoonista euroista kunkin kisan osalta, Sasi muistuttaa.
Säilyisivät
ilmaiskanavilla
Yleisradion luopuminen urheilun jättitapahtumista ei siirtäisi niitä maksukanaville, kuten jotkut ovat pelänneet ja vaikka moni hiihtoniilo ei Vancouverin katastrofin seurauksena ilmaislähetyksiä enää kaipaisikaan.
Voimassa olevan EU-direktiivin ja siihen pohjaavan hallituksen vuonna 2007 antaman asetuksen mukaan talvi- ja kesäolympialaiset, jalkapallon ja yleisurheilun MM- ja EM-kisat sekä jääkiekon ja hiihdon MM-kisat on Suomessa näytettävä vapaasti näkyvillä TV-kanavilla ja pääosin suorina lähetyksinä.
Jos Sasin ajatus ottaisi tulta, näkyisivät isoimmat urheilutapahtumat siis edelleen ilmaisilla kanavilla, mutta mainoskatkojen kanssa.
Kehitys olisi oikeastaan vain jatkoa jo aiemmin tapahtuneelle. MTV3 ja Nelonen näyttävät jo nyt esimerkiksi yleisurheilun Grand Prix -kisoja, mäkihyppyä Keski-Euroopan mäkiviikkoineen ja formuloita, jotka kaikki olivat aiemmin Ylellä – F-ykköset tosin näkyvät ilmaiseksi vain jälkilähetyksinä.
TV-oikeuksista säästyvän rahan lisäksi myös henkilöstömenot pienenisivät. Nyt Yle Urheilun pelkän toimituksen pääluku on yli viidenkymmenen, lisäksi tarvitaan tekniikan väkeä.
Yle pysäyttänyt
ohjelmahankinnan
Yleisradion toiminnan kannalta epävarmuus tulevaisuuden rahoituksesta on jo aiheuttanut hankaluuksia. Nykypäivän tietojen mukaan Yle ei tällä hetkellä uskalla käytännössä lainkaan solmia pitkäaikaisia tuotantosopimuksia yhtiön ulkopuolisten tuotantoyhtiöiden kanssa, kun rahasta tai edes kanavien määrästä ei ole varmuutta.
– Sopimusten tekeminen on hankalaa, kun mediamaksun tasoa ei tiedetä. Siksi ollaan hyvin varovaisia, Sasi vahvistaa.
Helmikuun alussa Suomen Elokuvasäätiö joutui historiallisesti jättämään tuotantotukea hakeneita filmihankkeita pöydälle odottamaan Ylen osarahoituksen varmistumista. Osan tuotanto uhkaa nyt lykkääntyä tai jopa peruuntua.
Oma pulmansa on Yleisradion johdon tilanne. Kun toimitusjohtaja Mikael Jungner (sd.) ei viime viikolla saanut jatkokautta Ylen hallitukselta, mies lähti kisamatkalle Vancouveriin.
Uusi keulamies, Nokian kasvatti Lauri Kivinen taasen aloittaa hommat vasta runsaan kahden kuukauden kuluttua.
Esitys äkkiä
eduskuntaan
Sillä välin hallituksen esitys Yle-maksusta pitäisi kuitenkin saada Sasin mukaan nopeasti eduskuntaan.
– Laki olisi pitänyt oikeastaan säätää jo syksyllä, mutta viimeistään lakiesitys pitäisi antaa eduskunnalle maaliskuun aikana. Muutoin koko maksun toteutuminen aiotusti 2012 saattaa ihan teknisistä syistäkin vaarantua, miettii Sasi.
Jos lakiesitystä ei maaliskuun aikana kuulu, pitäisi koko hommaa Sasin mielestä siirtää vuodella ja jatkaa vuosi 2012 vielä nykyisellä lupamaksukäytännöllä.
Vuonna 2008 Yle kuittasi TV-maksuista noin 400 miljoonaa. Siitä 43 prosenttia, eli runsaat 170 miljoonaa euroa kului TV-toimintaan. Viidennes TV:n menoista valui urheiluun, mutta sen osuus TV:n lähetystunneista oli vain seitsemän prosenttia, vaikka oli olympiavuosi.